Itävallan perustuslakituomioistuin
Itävallan perustuslakituomioistuin (saks. Verfassungsgerichtshof, VfGH) on maailman vanhin perustuslakituomioistuin ja se perustettu vuonna 1920.[1] Se valvoo Itävallan lainsäädännön, asetusten ja muiden määräysten perustuslainmukaisuutta sekä alempien oikeusasteiden päätösten perustuslainmukaisuutta. Perustuslakituomioistuin ratkaisee myös tuomioistuinten väliset kiistat, tuomioistuinten ja hallinnon väliset erimielisyydet sekä liittovaltion ja osavaltion hallitusten erimielisyydet. Se myös kuulee vaalivalitukset, asettaa vastuuseen valitut virkamiehet ja poliittiset nimitetyt henkilöt toimistaan virassa ja ratkaisee Itävaltaa ja sen hallintoa koskevat korvausvaatimukset.
Perustuslakituomioistuimessa on neljätoista jäsentä ja kuusi varajäsentä, jotka presidentti nimittää Itävallan hallituksen, kansallisneuvoston ja liittoneuvoston ehdotuksista. Hallitus asettaa ehdolle puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, kuusi lisäjäsentä ja kolme varajäsentä, Kansallisneuvosto asettaa ehdolle kolme jäsentä ja kaksi varajäsentä ja Liittoneuvosto asettaa ehdolle loput kolme jäsentä ja loput yhden varajäsenen.
Ehdokkaalla tulee olla juristin tutkinto ja hänen on työskennellyt vähintään kymmenen vuotta sellaisessa tehtävässä, joka edellyttää oikeustieteen tutkintoa. Heidän ei kuitenkaan tarvitse harjoittaa lakia missään erityisessä asemassa. Hallituksen ehdolle asettamien tuomareiden on kuitenkin oltava oikeuslaitoksen jäseniä (Richterstand) tai virkamiehiä (Verwaltungsbeamte) tai heillä on oltava täysi professuuri (Professur). Richterstandin jäsenet ovat juristeja, jotka ovat suorittaneet tuomarin jatkokoulutuksen ja ovat läpäisseet loppukokeen ja ovat siten oikeutettuja tuomarin nimitykseen. Ehdokkaat eivät saa olla kansallisen tai osavaltion lainsäädäntöelimen jäseniä eivätkä minkään poliittisen puolueen virkamiehiä tai työntekijöitä. Sekä perustuslakituomioistuimen jäsenet että varajäsenet eläköityvät sen vuoden viimeisenä päivänä kun täyttävät seitsemänkymmentä.
Perustuslakituomioistuin kokoontuu harvoin täysistunnossa ja kuulee harvoin suullisia perusteluja. Useimmat tapaukset nykyään ratkaistaan suljettujen ovien takana joko yhdeksän tai viiden jäsenen paneelissa. Mielipiteet ovat yleensä ytimekkäitä ja akateemisia. Perustuslakituomioistuimen asema lainsäädännön korkeimpana tulkitsijana on perustuslaillisesti erittäin voimakas, mutta se on historiallisesti osoittanut huomattavaa oikeudellista pidättyväisyyttä tässä.
